Schladming -ski trip

Täällä luentokausi alkoi 9.1. joten ennen sitä päätimme Marikan ja Allisonin kanssa lähteä laskettelemaan muutamaksi päiväksi. Vuokrasimme auton ja suuntasimme Schladmingiin, joka kuuluu Ski Amade -laskettelualueeseen, joka on Itävallan (ja Euroopan) suurin laskettelualue.

Reissumme ei sattunut sään puolesta parhaimpaan mahdolliseen aikaan. Kaksi ensimmäistä laskettelupäivää satoi lunta ja näkyvyys oli huono, onneksi kolmantena eli viimeisenä päivänä oli kirkkaampaa ja saattoi nauttia hieman jopa auringosta. Samaan aikaan mm. Sveitsin alpeilla satoi lunta niin paljon, että ihmisiä jäi sinne jumiin.

Tässä kuva ensimmäisen päivän näkyvyydestä:

Koska teimme reissun aika lyhyelle varoitusajalla, tuli ongelmaksi löytää majoitus. Schaldmingissa ei ollut enää huoneita vapaana, joten ensimmäisen yön yövyimme hieman kauempana tienvarsimotellin tapaisessa Gasthaussissa. Kahdeksi viimeikseksi yöksi meillä oli varattu huone Haus Berger nimisestä Gasthaussissa, jota piti vanha herttainen rouva. Gasthaus sijaitsi Pruggernin kylässä, maksoi yöltä 25e/hlö ja aamupala kuului hintaan. Suosittelen lämpimästi :)

Laskettelutaidot olivat hieman ruosteessa, mutta pikkuhiljaa ne palautuivat. Kolmen päivän jälkeen jaloissa kyllä tunsi, että lasketellut on. Kovan lumisateen vuoksi rinteet olivat aika möykkuisessä kunnossa, koska lunta oli paljon ja se oli "tamppaantunut" kumpareiksi, joten jalat väsyivät vielä helpommin. Kivaa kuitenkin oli :)

Tässä muutama kuva viimeiseltä päivältä, kun maisemista pystyi nauttimaan:

Ein gutes neues Jahr 2012!

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Olen takaisin Grazissa ja blogin parissa. Joulun vietin Suomessa ja uudeksi vuodeksi tulin takaisin Graziin. Suomessa ei ollut tietoakaan valkoisesta joulusta, mutta silti oli mukava käydä kotona, nähdä perhettä ja kavereita. Joulun aika tuli otettua aika rennosti, luin 4 kirjaa ja söin hyvin.

Itävaltaan palasimme Lassen kanssa 28.12. ja vietimme pari päivää ensin Wienissä alennusmyyntejä tutkiessa ja harrastimme kulttuuria (kävimme itävallan sotahistoriallisessa museossa, jossa on mm. auto johon Frans Ferdinand ammuttiin). Jos Suomessa ei ollut lunta, ei sitä juuri Itävallassakaan ole. Tässä kuva junamatkalta uuden vuoden aattona Wienistä Graziin:

Uuden vuoden aattoiltana olimme ensin Allisonin ja Morganin luona nauttimassa hyvästä ruuasta ja seurasta, jonka jälkeen Grazin keskustassa katsomassa ilotulitusta ja tanssimassa hyvän dj:n tahtiin. Ilotulitus oli mahtava!

Maanantaina 2.1. päätimme Lassen kanssa tehdä pienen päivä retken ja lähdimme junalla Sloveniaan Mariboriin päiväksi. Maribor on Slovenian toiseksi suurin kaupunki ja tänä vuonna se on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Junalippu maksoivat edestakaisin 10e/nuppi, joten edullisestikin pääsi vierailulle naapurimaahan. Suunnitelmissa oli tehdä edullisempia ostoksia kuin Grazissa, mutta harmiksi lähes kaikki kaupat olivat kiinni. Kysyimme turistitoimistossa, mikä juhlapäivä oikein on, kun kaupat ovat kiinni, mutta vastaukseksi saimme, "tammikuun toinen". No, onneksi sattui olemaan nätti ja aurinkoinen päivä joten kuuden tunnin visiitti kuluikin kaupungilla kierrellessä ja tietysti paikallisia herkkuja syödessä. Ruoka oli halpaa: kahvi, muffinsi, kaakao ja vohveli suklaakastikkeella maksoivat yhteensä 4,10e. :)

Tässä muutama kuva Mariborista:

Maailman vanhin viiniköynnös

Vieraita Grazissa

Loput joulukuun viikonlopuista menikin vieraita viihdyttäessä ja tenttejä tehdessä. Itsenäisyyspäivää edeltävänä viikonloppuna (pe-ma) kylässä oli äiti, isä, Teija ja Seppo. Heidän kanssaan vietettiin ensin yksi päivä Wienissä katsellen pääkaupungin vilskettä ja joulutoria. Ja Seppo taisia nähdä kirkkoja yli oman tarpeensa... Kävimme myös syömässä perinteistä Itävaltalaista ruokaa, knödeliä, schnizeliä ja makkaraa. Harmikseni en tullut ottaneeksi kuvia ruokailusta, mutta kohokohta oli Sepon XL-schnitzelin saapuminen pyötään. Annoksessa olisi ollut syötävää koko porukalle: siinä oli kolme pihviä ja lähemmäs kilo lohkoperunoita. Ruokahalu lähti pelkästä katsomisesta. Normaaliinkin annokseen kuului kaksi pihviä.

Olimme vuokranneet auton, jolla ajoimme perjantai-iltana Graziin. Grazia katsellessa ja glühweinia juodessa lauantaipäivä menikin rattoisasti. Sää ei ollut paras mahdollinen, mutta vettä ei onneksi kunnolla satanut.


Sunnuntaiksi sattui nätimpi päivä ja lähdimme käymään ensi Schöckl-vuorella ja sen jälkeen Stockerin viinitilalla syömässä. Schöcklillä oli hieman pilvistä, mutta onneksi hieman näki maisemia.


Viinitilalla söimme talon leikkele- ja juustolautasen, josta onkin kuva alla. Ruoka oli todella herkullista ja annos maksoi 6e / hlö. Tyytyväisinä ja vatsat täysinä saimme lähteä ruokalun jälkeen.

Sunnuntai-iltana vuorossa oli korkeakulttuuria, nimittäin "Singing in the rain" -musikaali Grazin Ooppera talossa. Haastetta riitti, sillä musikaali oli saksaksi (laulut tosin englanniksi), mutta mukana pysyi, kun juonen oli lukenut etukäteen wikipediasta. Porukan miespuolisille kokemus taisi olla turhan pitkä, mutta naispuolisia reissaajia komeat lavasteet, puvut, tanssi ja laulu viihdytti. Oopperatalo on jo itsessään komea nähtävyys.


Kiitokset vierailusta, oli mukava nähdä 3kk tauon jälkeen!


Seuraavana viikonloppuna olikin vuorossa Doriksen, Kaisan, Maaritin ja Nooran vierailu Grazissa. Tyttöjen kanssa keskityimme lähinnä shoppailuun, kaupungin katselemiseen ja glühweinin nauttimiseen. Viikonloppu oli oikein mukava, kiitos kun tulitte käymään! <3 Tässä tunnelmia:

Kuvassa: Pauliina, Noora, Doris, Maarit ja Kaisa

Weihnachtmarkt in Stuttgart

Joulukuu on mennyt yhdessä hujauksessa ja blogin kirjoittelu on ollu jäissä muutaman viikon. Nyt korjaan kuitenkin asian ja pääsette kärryille, mitä Grazissa on joulukuun aikana oikein touhuttu.

Marras- joulukuun vaihde meni Noran kanssa Stuttgartissa saksalaista joulutoria ihmetellessä. Stuttgart valittiin matkakohteeksi sillä perusteella, että se oli Grazin ja Troeysin puolivälissä maantieteellisesti. Stuttgart yllätti meidät kuitenkin positiivisesti, varsinkin joulutorilla riitti ihmeteltävää. Ja käytiinhän me mersu-museossakin kun kerran Stuttgartissa oltiin:

Tässä muutama kuva reissulta:

Suomalainen joulutori:

Loimulohta ja glögiä!! nam

Mersu-museosta:

Mika Häkkisen ajopuku

Joulutori, suomalainen ilta, tentti...

(kirjoitettu to 24.11.)

Heipparallaa. Enpäs ole hetkeen ehtinyt kirjoittelemaan. Nyt istun junassa matkalla kohti Wieniä, niin on hyvää aikaa kirjoittaa. Viimeinen viikko onkin ollut hektistä. Siihen on mahtunut joulutorin avaaminen, Suomi-ilta ja tentti. Sori Aino, taas on pitkä teksti, mutta katso vaikka kuvat vaan ;).

Joulutorit avattiin täällä viime perjantaina ja Lassekin tuli sopivasti tänne viettämään viikonloppua. Glühwein maistui hyvältä ja joulumieli alkoi hiipiä yllättäen mieliin kun kojuissa oli kaikenlaista joulukrääsää. Joululauluja ei harmiksi vielä ole kuulunut, mutta eiköhän nekin pian ala soimaan ;).

Lauantaina järjestimme Marikan kanssa (Lasse, Naomin ja Jarkon hyvällä avustuksella) suomalaisen illan. Teimme suomalaista ruokaa, tarjosimme suomalaisia alkoholijuomia ja kuuntelimme suomalaista musiikkia. Kylään olimme kutsuneet sekä minun että Marikan mentorit Danielin ja Teresan sekä Danielin tyttöystävän ja Teresan kaverin, kanadalaiset Allisonin ja Morganin, australialaisen Lauran, USAlaisen Ryanin, tsekkiläisen Michalin sekä tietysti Naomin ja Jarkon.

Illan menu oli:

• Kylmäsavulohta ja rieskaa salaattipedillä
• Lihapullia ruskeassa kastikkeessa
• Kasvislihapullat ja dippikastike
• Poron paistia ja herkkukastiketta
• Mustikka- ja marjapiirakkaa vaniljakastikkeella

Juomina toimivat:

• ”Fisu” (täältä ei löytynyt oikeaa salmiakin makuista fishermann friendiä vaan, ei ollut ihan autenttista..)
• Tervaleijona
• Salmiakkikossu

Lisäksi halukkaille oli tarjolla turkinpippureita.

Ilta oli todella mukava ja tuntui, että kaikki viihtyivät. Tuomio suomalaisesta ruuasta ja juomasta oli se, että ruoka on kuulemma tosi hyvää, mutta miten ihmeessä suomalaiset juovat näin hirveitä juomia. Ja karkeissakaan (=salmiakki) ei kuulemma ole kehumista. Heh :D

Alkuviikko menikin tenttiin panikoidessa. Kyseessä oli rautatietekniikan tentti, joka vielä kaiken lisäksi oli suullinen. Alue oli tosi laaja, luentomoniste oli 400 sivua, joten pelkästään sen läpi käymiseen kului 2 viikkoa. Sen lisäksi, että sai sen luettua, olisi vielä pitänyt oppia ja ymmärtää jotakin. Kyselin ahkerasti itävaltalaisilta opiskelijoilta, millainen tentti on ja miten siihen pitää valmistautua. Sainkin hyviä vinkkejä ja luultavasti ilman niitä en olisi tentistä selviytynyt.

Tentin oli tarkoitus kestää kaksi tuntia ja siinä oli minun lisäkseni kolme muuta opiskelijaa. Kaksi heistä oli paikallista ja lisäksi yksi vaihtari. Tiesinkin jo etukäteen, että ensimmäinen kysymys käsittelee radan geometriaa ja siihen on vastattava oikein tai se on ”tervetuloa ensi kerralla uudestaan”. Helpotus oli suuri kun selvisin ensimmäisestä kysymyksestä, ainakin tentti olisi läpi. Tentti kesti lopulta kolme tuntia ja opettaja kysyi jokaiselta kysymyssarjan kolmesta eri aihealueesta. Vaihtareiden vastauksiin opettaja suhtautui hieman lepsummin eikä onneksi vaatinut meiltä niin paljoa kuin paikallisilta. Kysymykset menivät yleensä siten, että opettaja kysyi ensin yhden johdattelukysymyksen jonka jälkeen seurasi kysymyspatteristo, ”miksi, miten, entä jos onkin näin, kumpi vaihtoehto on parempi…” jne. joten tietoa oli todellakin osattava soveltaa. No, kunnialla selvittiin ja sain arvosanaksi 2 johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Lisäksi harjoitustyöstä, jonka tein slovenialaisen Stefanin kanssa saimme arvosanan 1. Tiedoksi siis, että täällä arvosanat ovat 1-5 ja 1 on ”sehr gut” eli paras arvosana. Nyt on uudet 5 opintopistettä taskussa ja yhteensä tältä syksyltä on tullut 12,5 op. Eli 7,5 vielä puuttuu, mutta eiköhän nekin sieltä tule. J

Nyt olen siis matkalla kohti Wieniä ja sieltä suuntaan bussilla kohti Stuttgarttia tapaamaan Noraa! Vielä ei ole juurikaan käsitystä, mitä Stuttgartissa voi tehdä. Paikan valitsimme lähinnä sen takia että se on puolivälissä molempien vaihtopaikkoja. Joulutori sielläkin on avattu, joten jos ei muuta niin viikonloppu tulee vietettyä höyryävä glühwein-muki kädessä. Kirjottelen reissusta myöhemmin.

Hundertwasser, hevosia ja SAUNA!

Viime lauantaina olin ESN:n järjestämällä päiväretkellä. Päivän aikana tutustuttiin Bärnbachin kirkkoon, hevostilaan sekä rentouduttiin kylpylässä.

Retken ensimmäinen kohde oli siis Bärnbach, jossa on kuuluisan itävaltalaisen taiteilijan ja arkkitehdin Hundertwasserin suunnittelema kirkko. Tai kirkko oli alunperin rakennettu toisen maailman sodan jälkeen, mutta Hundertwasser suunnitteli 80-luvulla sen kunnostuksen.

Hundertwasserin tyyli on erikoinen, sillä hän vihasi suoria linjoja ja piti niitä jumalattomina. Jopa katto oli hieman notkolla. Toisaalta värien käytössä hän ei arastellut. Kirkon ympärillä oli 12 porttia, jotka kuvasivat maailman valtauskontoja ja kulttuureja . Löytyi mm. juutalaisuuden portti, islamin portti ja hindulaisuuden portti. Sisältä kirkko muistutti tavallista, aika pelkistettyä kirkkoa. Minulle jäi epäselväksi onko kirkko katolinen vai evankelinen, sillä sieltä löytyi elementtejä molemmista...

Tässä vielä Hundertwasserin kommentti kirkosta:

"Die Kirche wurde so gestaltet, dass sie anziehend und einladend ist. Kommt zu mir ! Hier ist es schön und gerecht. Eine festliche Kirche ohne Angst. Eine Kirche muss schön sein, man muss sich in ihr geborgen fühlen, und es soll in ihr eine Atmosphäre herrschen, in der man eine Brücke zur Natur, zur Schöpfung und zu Gott findet."

Hundertwasser siis halusi, että kirkko on silta ihmisen, luonnon, luovuuden ja Jumalan välillä. Aika kivasti sanottu.

Kirkon jälkeen mentiin hevostilalle, jossa kasvatettiin Lipizzan hevosia. Nämä hevoset ovat siitä jänniä, että ne syntyvät tummina mutta vaalenevat iän myötä ensin harmaiksi ja sitten jopa valkoisiksi. Samaisia hevosia käytetään myös Wienissä Espanjalaisen ratsastuskoulun heppoina. Tässä pari kuvaa hevostilalta:

Lopuksi vuorossa oli kolmisen tuntia rentoutumista kylpylässä Köflachissa. Kylpylä oli ehdottomasti reissun kohokohta, sillä sieltä löytyi Sauna-welt eli saunamaailma. Sauna-weltistä löytyi myös finnische-sauna, joka olikin aina hyvä vastine suomalaiselle saunalle. Ensinnäkin saunassa sai olla alasti, toiseksi siellä oli kuuma ja kolmanneksi löylyä heitettiin. Tosin löylyä ei saanut itse heittää, vaan noin varttitunnin välein tuotiin saunaan vadillinen vettä ja pyyhe, ja innokkain (yleensä hieman vanhempi herramies) aloitti "shown". Tähän shown kuului, että vettä heitettiin kiukaalle reilusti, jonka jälkeen heittäjä alkoi löyhyttelemään pyyhkeellä, jotta kuuma ilma varmasti kiertäisi. Ja lopuksi tietysti taputettiin. Mikäs siinä, lämpöä riitti ja mukavaa oli :)
Seuraavan kerran saunaan sitten ehkä vasta Suomessa. Joulusaunaa odotellessa ;)

Schöckl

Viime sunnuntaina tein kuten paikalliset ja lähdin läheiselle Schöckl-vuorelle (1500m merenpinnasta) Marikan kanssa kävelemään. Sunnuntaisin täällä on tosiaan kaikki kaupat kiinni, joten on hyvin suosittua käydä vaeltamassa sunnuntaisin.

Schöcklille kesti matkustaa Grazista bussilla noin 30 min. Ylös olisi päässyt myös kondoolihissillä, mutta päätimme mennä kävellen ylös ja hissillä alas. Suomalaiseen tapaan olimme pukeutuneet lämpimästi, sillä olin katsonut, että lämpötila on noin 9 astetta ja vuorella muutaman asteen vähemmän. Noh, ei se ihan pitänyt paikkaansa ja ensimmäisen 15 minuutin jälkeen piti ottaa paksu takki pois päältä. Ja sitten puolen tunnin päästä päätin ottaa välihousut pois... Joku kommentoikin matkan varrella, että "noi on varmaan skandinaviasta..."

Maastossa oli todella nätit syksyiset värit, mutta harmiksi vuoren päällä oli paljon pilviä ei maisemia nähnyt hirveästi. Vuoren päällä oli myös todella hyvä ravintola, josta sai perinteistä itävaltalaista ruokaa. Söimme frittatensuppet (keitto) ja herkulliset jälkiruuat.

Vuoren päällä oli myös mahdollista laskea alamäkikelkalla rataa pitkin. Ruuan kanssa nautitut Radlerit rohkaisivat meitä ja uskaltauduimme laskemaan. Vauhti oli juuri niin kova kuin itse halusi ja kelkka pysähtyi vipua vetämällä :)