Joulutori, suomalainen ilta, tentti...

(kirjoitettu to 24.11.)

Heipparallaa. Enpäs ole hetkeen ehtinyt kirjoittelemaan. Nyt istun junassa matkalla kohti Wieniä, niin on hyvää aikaa kirjoittaa. Viimeinen viikko onkin ollut hektistä. Siihen on mahtunut joulutorin avaaminen, Suomi-ilta ja tentti. Sori Aino, taas on pitkä teksti, mutta katso vaikka kuvat vaan ;).

Joulutorit avattiin täällä viime perjantaina ja Lassekin tuli sopivasti tänne viettämään viikonloppua. Glühwein maistui hyvältä ja joulumieli alkoi hiipiä yllättäen mieliin kun kojuissa oli kaikenlaista joulukrääsää. Joululauluja ei harmiksi vielä ole kuulunut, mutta eiköhän nekin pian ala soimaan ;).

Lauantaina järjestimme Marikan kanssa (Lasse, Naomin ja Jarkon hyvällä avustuksella) suomalaisen illan. Teimme suomalaista ruokaa, tarjosimme suomalaisia alkoholijuomia ja kuuntelimme suomalaista musiikkia. Kylään olimme kutsuneet sekä minun että Marikan mentorit Danielin ja Teresan sekä Danielin tyttöystävän ja Teresan kaverin, kanadalaiset Allisonin ja Morganin, australialaisen Lauran, USAlaisen Ryanin, tsekkiläisen Michalin sekä tietysti Naomin ja Jarkon.

Illan menu oli:

• Kylmäsavulohta ja rieskaa salaattipedillä
• Lihapullia ruskeassa kastikkeessa
• Kasvislihapullat ja dippikastike
• Poron paistia ja herkkukastiketta
• Mustikka- ja marjapiirakkaa vaniljakastikkeella

Juomina toimivat:

• ”Fisu” (täältä ei löytynyt oikeaa salmiakin makuista fishermann friendiä vaan, ei ollut ihan autenttista..)
• Tervaleijona
• Salmiakkikossu

Lisäksi halukkaille oli tarjolla turkinpippureita.

Ilta oli todella mukava ja tuntui, että kaikki viihtyivät. Tuomio suomalaisesta ruuasta ja juomasta oli se, että ruoka on kuulemma tosi hyvää, mutta miten ihmeessä suomalaiset juovat näin hirveitä juomia. Ja karkeissakaan (=salmiakki) ei kuulemma ole kehumista. Heh :D

Alkuviikko menikin tenttiin panikoidessa. Kyseessä oli rautatietekniikan tentti, joka vielä kaiken lisäksi oli suullinen. Alue oli tosi laaja, luentomoniste oli 400 sivua, joten pelkästään sen läpi käymiseen kului 2 viikkoa. Sen lisäksi, että sai sen luettua, olisi vielä pitänyt oppia ja ymmärtää jotakin. Kyselin ahkerasti itävaltalaisilta opiskelijoilta, millainen tentti on ja miten siihen pitää valmistautua. Sainkin hyviä vinkkejä ja luultavasti ilman niitä en olisi tentistä selviytynyt.

Tentin oli tarkoitus kestää kaksi tuntia ja siinä oli minun lisäkseni kolme muuta opiskelijaa. Kaksi heistä oli paikallista ja lisäksi yksi vaihtari. Tiesinkin jo etukäteen, että ensimmäinen kysymys käsittelee radan geometriaa ja siihen on vastattava oikein tai se on ”tervetuloa ensi kerralla uudestaan”. Helpotus oli suuri kun selvisin ensimmäisestä kysymyksestä, ainakin tentti olisi läpi. Tentti kesti lopulta kolme tuntia ja opettaja kysyi jokaiselta kysymyssarjan kolmesta eri aihealueesta. Vaihtareiden vastauksiin opettaja suhtautui hieman lepsummin eikä onneksi vaatinut meiltä niin paljoa kuin paikallisilta. Kysymykset menivät yleensä siten, että opettaja kysyi ensin yhden johdattelukysymyksen jonka jälkeen seurasi kysymyspatteristo, ”miksi, miten, entä jos onkin näin, kumpi vaihtoehto on parempi…” jne. joten tietoa oli todellakin osattava soveltaa. No, kunnialla selvittiin ja sain arvosanaksi 2 johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Lisäksi harjoitustyöstä, jonka tein slovenialaisen Stefanin kanssa saimme arvosanan 1. Tiedoksi siis, että täällä arvosanat ovat 1-5 ja 1 on ”sehr gut” eli paras arvosana. Nyt on uudet 5 opintopistettä taskussa ja yhteensä tältä syksyltä on tullut 12,5 op. Eli 7,5 vielä puuttuu, mutta eiköhän nekin sieltä tule. J

Nyt olen siis matkalla kohti Wieniä ja sieltä suuntaan bussilla kohti Stuttgarttia tapaamaan Noraa! Vielä ei ole juurikaan käsitystä, mitä Stuttgartissa voi tehdä. Paikan valitsimme lähinnä sen takia että se on puolivälissä molempien vaihtopaikkoja. Joulutori sielläkin on avattu, joten jos ei muuta niin viikonloppu tulee vietettyä höyryävä glühwein-muki kädessä. Kirjottelen reissusta myöhemmin.

Hundertwasser, hevosia ja SAUNA!

Viime lauantaina olin ESN:n järjestämällä päiväretkellä. Päivän aikana tutustuttiin Bärnbachin kirkkoon, hevostilaan sekä rentouduttiin kylpylässä.

Retken ensimmäinen kohde oli siis Bärnbach, jossa on kuuluisan itävaltalaisen taiteilijan ja arkkitehdin Hundertwasserin suunnittelema kirkko. Tai kirkko oli alunperin rakennettu toisen maailman sodan jälkeen, mutta Hundertwasser suunnitteli 80-luvulla sen kunnostuksen.

Hundertwasserin tyyli on erikoinen, sillä hän vihasi suoria linjoja ja piti niitä jumalattomina. Jopa katto oli hieman notkolla. Toisaalta värien käytössä hän ei arastellut. Kirkon ympärillä oli 12 porttia, jotka kuvasivat maailman valtauskontoja ja kulttuureja . Löytyi mm. juutalaisuuden portti, islamin portti ja hindulaisuuden portti. Sisältä kirkko muistutti tavallista, aika pelkistettyä kirkkoa. Minulle jäi epäselväksi onko kirkko katolinen vai evankelinen, sillä sieltä löytyi elementtejä molemmista...

Tässä vielä Hundertwasserin kommentti kirkosta:

"Die Kirche wurde so gestaltet, dass sie anziehend und einladend ist. Kommt zu mir ! Hier ist es schön und gerecht. Eine festliche Kirche ohne Angst. Eine Kirche muss schön sein, man muss sich in ihr geborgen fühlen, und es soll in ihr eine Atmosphäre herrschen, in der man eine Brücke zur Natur, zur Schöpfung und zu Gott findet."

Hundertwasser siis halusi, että kirkko on silta ihmisen, luonnon, luovuuden ja Jumalan välillä. Aika kivasti sanottu.

Kirkon jälkeen mentiin hevostilalle, jossa kasvatettiin Lipizzan hevosia. Nämä hevoset ovat siitä jänniä, että ne syntyvät tummina mutta vaalenevat iän myötä ensin harmaiksi ja sitten jopa valkoisiksi. Samaisia hevosia käytetään myös Wienissä Espanjalaisen ratsastuskoulun heppoina. Tässä pari kuvaa hevostilalta:

Lopuksi vuorossa oli kolmisen tuntia rentoutumista kylpylässä Köflachissa. Kylpylä oli ehdottomasti reissun kohokohta, sillä sieltä löytyi Sauna-welt eli saunamaailma. Sauna-weltistä löytyi myös finnische-sauna, joka olikin aina hyvä vastine suomalaiselle saunalle. Ensinnäkin saunassa sai olla alasti, toiseksi siellä oli kuuma ja kolmanneksi löylyä heitettiin. Tosin löylyä ei saanut itse heittää, vaan noin varttitunnin välein tuotiin saunaan vadillinen vettä ja pyyhe, ja innokkain (yleensä hieman vanhempi herramies) aloitti "shown". Tähän shown kuului, että vettä heitettiin kiukaalle reilusti, jonka jälkeen heittäjä alkoi löyhyttelemään pyyhkeellä, jotta kuuma ilma varmasti kiertäisi. Ja lopuksi tietysti taputettiin. Mikäs siinä, lämpöä riitti ja mukavaa oli :)
Seuraavan kerran saunaan sitten ehkä vasta Suomessa. Joulusaunaa odotellessa ;)

Schöckl

Viime sunnuntaina tein kuten paikalliset ja lähdin läheiselle Schöckl-vuorelle (1500m merenpinnasta) Marikan kanssa kävelemään. Sunnuntaisin täällä on tosiaan kaikki kaupat kiinni, joten on hyvin suosittua käydä vaeltamassa sunnuntaisin.

Schöcklille kesti matkustaa Grazista bussilla noin 30 min. Ylös olisi päässyt myös kondoolihissillä, mutta päätimme mennä kävellen ylös ja hissillä alas. Suomalaiseen tapaan olimme pukeutuneet lämpimästi, sillä olin katsonut, että lämpötila on noin 9 astetta ja vuorella muutaman asteen vähemmän. Noh, ei se ihan pitänyt paikkaansa ja ensimmäisen 15 minuutin jälkeen piti ottaa paksu takki pois päältä. Ja sitten puolen tunnin päästä päätin ottaa välihousut pois... Joku kommentoikin matkan varrella, että "noi on varmaan skandinaviasta..."

Maastossa oli todella nätit syksyiset värit, mutta harmiksi vuoren päällä oli paljon pilviä ei maisemia nähnyt hirveästi. Vuoren päällä oli myös todella hyvä ravintola, josta sai perinteistä itävaltalaista ruokaa. Söimme frittatensuppet (keitto) ja herkulliset jälkiruuat.

Vuoren päällä oli myös mahdollista laskea alamäkikelkalla rataa pitkin. Ruuan kanssa nautitut Radlerit rohkaisivat meitä ja uskaltauduimme laskemaan. Vauhti oli juuri niin kova kuin itse halusi ja kelkka pysähtyi vipua vetämällä :)

Herzliche Grüsse aus Berlin

Ensimmäinen marraskuuta oli Itävallassa Alleheiligen eli suunnilleen sama asia kuin Suomessa pyhäinpäivä. Täällä se on aina ensimmäinen marraskuuta ja vapaa päivä. Vapaa päivän siivittämänä päätin ottaa pari päivää koulusta vapaata ja pitää pienen loman. Matkasin ensin torstaina 27.10. Wieniin Lassen luo, josta matkasimme perjantaina yöjunalla Berliiniin. Berliini-matka on ollut pitkään meidän molempien haaveissa ja nyt onnistuimme toteuttaa sen!

Yöjuna kulki Prahan ja Dresdenin läpi ja kokonaisuudessaan matka kesti lähes 11 tuntia. Junassa tuli istumapaikoista huolimatta nukuttua kuitenkin suhteellisen hyvin. Yöunet katkaisi vain konnari, joka kysyi matkaliput kolmeen (!!) kertaan ja kertaalleen tsekkiläinen poliisi, joka halusi nähdä passit.

Berliinissä yövyimme City Hostellissa, joka sijaitsee vanhan itä-Berliinin puolella, aika lähellä Check-Point Charlieta. Meillä oli sängyt 6-hengen huoneesta ja hinta oli suht huokea, lauantai-yö oli 13 e /per nuppi ja muut yöt 8 e /hlö.

Berliinistä kiehtovan tekee sen jaettu historia. Arkkitehtuurin ja muiden nähtävyyksien puolesta esim. Wien pieksee Berliinin mennen tullen, mutta juuri Berliinin omanlainen historiansa tekee siitä mielenkiintoisen.

Monet paikat, joissa vierailimme, liittyivätkin pitkälti joko toiseen maailman sotaan ja sen tapahtumiin tai sitten kylmän sodan ja kahtia jaetun Saksan historiaan. No joo, käytiin me tekniikan museossakin ;)

Check-Point-Charlie, eli paikka josta ennen pääsi Länsi-Berliinistä Itä-Berliiniin, oli ensimmäinen vierailukohteemme ja oli myös aika pettymys. En oikein tiedä, mitä odotimme, mutta paikalla oli kaksi näyttelijää pukeutuneina amerikkalaisiksi sotilaiksi ja paljon turisteja.

Jatkoimme siitä ”Topographie des Terrors” eli museoon joka kertoi natsien tekemistä kauheuksista toisen maailmansodan aikana ja sitä ennen. Museo oli ilmainen ja se oli koostettu todella hyvin, aika kului nopeasti. Museosta tuli kuitenkin hieman paha mieli, on käsittämätöntä mihin ihmiset kykenevät.

Lasse Holokaustin muistomerkillä

Lisäksi kävimme lauantain aikana tsekkaamassa Potzdamer Platzin ja Alexander Platzin ja tietysti testasimme ensimmäiset Berliiniläiset currywurstit. Lauantai-iltana lähdimme Iltalehden suosittelemalle Simon-Dach-strasselle ravintolakadulle hieman idempään pois keskusta-alueelta. Katu löytyi, mutta onnistuimme tietysti kulkemaan sinne kaikista epäilyttävimmän ja pimeimmän alueen läpi. Kadulla oli todellakin laaja ravintolavalikoima ja hinnat selvästi huokeampia kuin keskustassa. Söimme Mexicolaisessa ravintolassa, josta sai todella hyvää ruokaa ja ah, niin herkullisia mansikkamargaritoja!

Alexanderplatz

Lauantaiyönä siirrettiin kelloja ja saimme siitä hyvästä yhden tunnin lisää ansaittua unta. Sunnuntaina oli edessä tiukka museokierros, sillä museothan ovat tunnetusti maanantaisin kiinni. Onneksi selvisi, että DDR-museo on myös maanantaisin auki, joten siirsimme sen seuraavalle päivälle. Haaveissa (lähinnä Lassen haaveissa) oli myös ajelu Trabantilla, mutta kaupungin ainoa huokea hintainen vuokraamo ilmoitti, että vuokraaminen on hyvin vaikeaa (”es ist sehr schlecht”).. no jaa.. tyydyttiin ajeluun suurelle heliumpallolla, joka nousi 150 metrin korkeuteen. Luulen, että eräs D:llä alkava rakas ystäväni olisi pelännyt hulluna, sillä Lassekin oli ihan paniikissa. Kuumapallo ”lennon” jälkeen vuorossa oli Tekniikan museo, joka oli parempi, kuin olin osannut odottaa, siellä oli vaikka mitä vempaimia joita sai itse koettaa. Lasse oli tosin pettynyt kun paperinvalmistus ja –painoosastot olivat niin pieniä…

Tekniikan museon jälkeen vuorossa oli Story of Berlin –museo joka ylitti kaikki odotuksen. Itävaltalainen ystäväni Elisabeth suositteli paikkaa joten suuri kiitos hänelle! Museon yhteyteen kuului valtava ydinpommisuoja, joka oli rakennettu 70-luvulla kylmän sodan ollessa pahiten päällä. Pommisuojaan mahtuisi lähes 4 000 ihmistä, mutta siellä riittäisi happea ja koneet toimisi vain kaksi viikkoa. Senkin ajan vain osalle ihmisistä olisi vaatteita ja ilma olisi noin 30 asteista. Paikka oli aika karmiva…

Itse museokin oli todella kiinnostava. Siinä kuljettiin läpi erilaisten huoneitten, joissa kerrottiin eri asioita saksan historiasta. Ihan eri tavalla jaksoi kiinnostua, kuin normaalissa näyttelyssä.

Sunnuntai-iltana edessä oli Ellun suosittelema Oranienburgerstrasse, josta löytyi paljon ravintolaita ja muita juottoloita. Niin sekä maksullisia naisia. Jos näki naisen, jolla oli vyötärölaukku eikä housuja, tiesi, että taitaa olla työkeikalla. Yksinäisten miesten oli tosi vaikea päästä kävelemään kadulla sillä joka kulmassa joku nainen hyökkäsi kimppuun. Sanomattakin lienee selvää, että Lasse pysyi tiukassa käsikynkkäotteessa…

Maanantaina kävimme hieman shoppailemassa (myös Lasse!) sekä DDR-museossa ja Berliinin tuomiokirkossa. Kirkko oli todella hieno, siellä pääsi jopa kiipeämään korkeammalle kerrokselle katsomaan maisemia. Kirkon kellarissa oli vanha ”hautausmaa”, jossa oli vanhojen hallitsijoiden ja muiden korkea-arvoisien henkilöiden ruumiita. Joukossa oli myös paljon pienten lasten arkkuja, joista tuli halju olo, mutta toisaalta on ymmärrettävä, että 1700- ja 1800-luvulla lapsikuolleisuus oli aika suurta.

DDR:stä tuttuja hahmoja (DDR-museo)

Maanantai –iltana treffasimme vielä Nupposen Noran (joka opiskelee parhaillaan Ranskassa) ja hänen ystävänsä Ingridin ja kävimme yhdessä syömässä.

Tiistai-aamuna olikin edessä aikainen herätys ja matka kohti Wieniä bussilla….

Wienissä kaipasimme vain lepoa J. Ja kävimme ehkä maailman parhaassa sushi-buffetissa. Vietimme siellä lähes 1,5 h ja Lassen tarvitsi kirjaimellisesti raahata minut ulos…