Herzliche Grüsse aus Berlin

Ensimmäinen marraskuuta oli Itävallassa Alleheiligen eli suunnilleen sama asia kuin Suomessa pyhäinpäivä. Täällä se on aina ensimmäinen marraskuuta ja vapaa päivä. Vapaa päivän siivittämänä päätin ottaa pari päivää koulusta vapaata ja pitää pienen loman. Matkasin ensin torstaina 27.10. Wieniin Lassen luo, josta matkasimme perjantaina yöjunalla Berliiniin. Berliini-matka on ollut pitkään meidän molempien haaveissa ja nyt onnistuimme toteuttaa sen!

Yöjuna kulki Prahan ja Dresdenin läpi ja kokonaisuudessaan matka kesti lähes 11 tuntia. Junassa tuli istumapaikoista huolimatta nukuttua kuitenkin suhteellisen hyvin. Yöunet katkaisi vain konnari, joka kysyi matkaliput kolmeen (!!) kertaan ja kertaalleen tsekkiläinen poliisi, joka halusi nähdä passit.

Berliinissä yövyimme City Hostellissa, joka sijaitsee vanhan itä-Berliinin puolella, aika lähellä Check-Point Charlieta. Meillä oli sängyt 6-hengen huoneesta ja hinta oli suht huokea, lauantai-yö oli 13 e /per nuppi ja muut yöt 8 e /hlö.

Berliinistä kiehtovan tekee sen jaettu historia. Arkkitehtuurin ja muiden nähtävyyksien puolesta esim. Wien pieksee Berliinin mennen tullen, mutta juuri Berliinin omanlainen historiansa tekee siitä mielenkiintoisen.

Monet paikat, joissa vierailimme, liittyivätkin pitkälti joko toiseen maailman sotaan ja sen tapahtumiin tai sitten kylmän sodan ja kahtia jaetun Saksan historiaan. No joo, käytiin me tekniikan museossakin ;)

Check-Point-Charlie, eli paikka josta ennen pääsi Länsi-Berliinistä Itä-Berliiniin, oli ensimmäinen vierailukohteemme ja oli myös aika pettymys. En oikein tiedä, mitä odotimme, mutta paikalla oli kaksi näyttelijää pukeutuneina amerikkalaisiksi sotilaiksi ja paljon turisteja.

Jatkoimme siitä ”Topographie des Terrors” eli museoon joka kertoi natsien tekemistä kauheuksista toisen maailmansodan aikana ja sitä ennen. Museo oli ilmainen ja se oli koostettu todella hyvin, aika kului nopeasti. Museosta tuli kuitenkin hieman paha mieli, on käsittämätöntä mihin ihmiset kykenevät.

Lasse Holokaustin muistomerkillä

Lisäksi kävimme lauantain aikana tsekkaamassa Potzdamer Platzin ja Alexander Platzin ja tietysti testasimme ensimmäiset Berliiniläiset currywurstit. Lauantai-iltana lähdimme Iltalehden suosittelemalle Simon-Dach-strasselle ravintolakadulle hieman idempään pois keskusta-alueelta. Katu löytyi, mutta onnistuimme tietysti kulkemaan sinne kaikista epäilyttävimmän ja pimeimmän alueen läpi. Kadulla oli todellakin laaja ravintolavalikoima ja hinnat selvästi huokeampia kuin keskustassa. Söimme Mexicolaisessa ravintolassa, josta sai todella hyvää ruokaa ja ah, niin herkullisia mansikkamargaritoja!

Alexanderplatz

Lauantaiyönä siirrettiin kelloja ja saimme siitä hyvästä yhden tunnin lisää ansaittua unta. Sunnuntaina oli edessä tiukka museokierros, sillä museothan ovat tunnetusti maanantaisin kiinni. Onneksi selvisi, että DDR-museo on myös maanantaisin auki, joten siirsimme sen seuraavalle päivälle. Haaveissa (lähinnä Lassen haaveissa) oli myös ajelu Trabantilla, mutta kaupungin ainoa huokea hintainen vuokraamo ilmoitti, että vuokraaminen on hyvin vaikeaa (”es ist sehr schlecht”).. no jaa.. tyydyttiin ajeluun suurelle heliumpallolla, joka nousi 150 metrin korkeuteen. Luulen, että eräs D:llä alkava rakas ystäväni olisi pelännyt hulluna, sillä Lassekin oli ihan paniikissa. Kuumapallo ”lennon” jälkeen vuorossa oli Tekniikan museo, joka oli parempi, kuin olin osannut odottaa, siellä oli vaikka mitä vempaimia joita sai itse koettaa. Lasse oli tosin pettynyt kun paperinvalmistus ja –painoosastot olivat niin pieniä…

Tekniikan museon jälkeen vuorossa oli Story of Berlin –museo joka ylitti kaikki odotuksen. Itävaltalainen ystäväni Elisabeth suositteli paikkaa joten suuri kiitos hänelle! Museon yhteyteen kuului valtava ydinpommisuoja, joka oli rakennettu 70-luvulla kylmän sodan ollessa pahiten päällä. Pommisuojaan mahtuisi lähes 4 000 ihmistä, mutta siellä riittäisi happea ja koneet toimisi vain kaksi viikkoa. Senkin ajan vain osalle ihmisistä olisi vaatteita ja ilma olisi noin 30 asteista. Paikka oli aika karmiva…

Itse museokin oli todella kiinnostava. Siinä kuljettiin läpi erilaisten huoneitten, joissa kerrottiin eri asioita saksan historiasta. Ihan eri tavalla jaksoi kiinnostua, kuin normaalissa näyttelyssä.

Sunnuntai-iltana edessä oli Ellun suosittelema Oranienburgerstrasse, josta löytyi paljon ravintolaita ja muita juottoloita. Niin sekä maksullisia naisia. Jos näki naisen, jolla oli vyötärölaukku eikä housuja, tiesi, että taitaa olla työkeikalla. Yksinäisten miesten oli tosi vaikea päästä kävelemään kadulla sillä joka kulmassa joku nainen hyökkäsi kimppuun. Sanomattakin lienee selvää, että Lasse pysyi tiukassa käsikynkkäotteessa…

Maanantaina kävimme hieman shoppailemassa (myös Lasse!) sekä DDR-museossa ja Berliinin tuomiokirkossa. Kirkko oli todella hieno, siellä pääsi jopa kiipeämään korkeammalle kerrokselle katsomaan maisemia. Kirkon kellarissa oli vanha ”hautausmaa”, jossa oli vanhojen hallitsijoiden ja muiden korkea-arvoisien henkilöiden ruumiita. Joukossa oli myös paljon pienten lasten arkkuja, joista tuli halju olo, mutta toisaalta on ymmärrettävä, että 1700- ja 1800-luvulla lapsikuolleisuus oli aika suurta.

DDR:stä tuttuja hahmoja (DDR-museo)

Maanantai –iltana treffasimme vielä Nupposen Noran (joka opiskelee parhaillaan Ranskassa) ja hänen ystävänsä Ingridin ja kävimme yhdessä syömässä.

Tiistai-aamuna olikin edessä aikainen herätys ja matka kohti Wieniä bussilla….

Wienissä kaipasimme vain lepoa J. Ja kävimme ehkä maailman parhaassa sushi-buffetissa. Vietimme siellä lähes 1,5 h ja Lassen tarvitsi kirjaimellisesti raahata minut ulos…