Dachstein und Halstatt

Lauantaina olin ESN:n (Erasmus Student Network) retkellä Dachstein vuorelle.

Dachstein on Steiermarkin korkein vuori, korkein huippu on 2 995 metrissä, mutta hissillä pääsi vain 2100 metriin asti. Täss hieman maisemia alempaa:

Vierailimme sekä Mammuttiluolassa että jääluolassa. Mammuttiluolassa ei valitettavasti tavannut mammutteja, vaan nimi tulee luolaston valtavasta koosta. Luolia on yhteensä 65 km ja niiden tutkimiseen menisi kuulemma 1,5 kk. Me vietimme luolassa vain yhden tunnin ja tutustuimme noin 1 kilometriin luolastoa. Jääluolassa oli mielettömiä jäämuodostelmia, joista osa oli todella vanhoja. Tässä niistä yksi:

Ilma ei olisi voinut olla parempi, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, vuoren juurella oli hieman viileämpi, oli pari astetta pakkasta, mutta vuoren päällä suorassa auringon paisteessa oli todella lämmin. Ja 10 cm lunta!

Dachsteinin jälkeen vierailimme Halstattissa, pienessä kylässä joka sijaitsee lähellä Dachsteinia. Hallstatt ja Dachstein muodostavat yhdessä yhden Unescon maailman perintökohteista. Kävimme myös juhannuksena Lassen kanssa Hallstattissa, mutta silloin oli niin sumuista, eikä kylän kauneus pääsyt oikeuksiinsa.

Kuvia tuli otettua päivän aikana todella paljon, lisään tänne vain muutamia, sillä se on niin hidasta. Lisää kuvia löytyy täältä. Tarvitset salasanan: dachstein

Isompia ja pienempiä reissuja

Oon kokonaan unohtua kirjoittaa matkaraporttia Wienissä vietetystä viikonlopusta pari viikkoa sitten. Elina (siskoni) oli työmatkalla Wienissä ja vietti samalla viikonlopun Wienissä. Samalla tuli katsastettu Lassen asunto. J

Edeltävä viikko oli Grazissa ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen, päivisin kelpasi hyvin olla t-paidalla ja hameella. Toista oli kun pääsi Wieniin. Vastaan tuli kylmä tuuli ja lämpöasteet jotka olivat lähempänä kymmentä kuin viittätoista. Onneksi seura oli sitäkin parempaa. <3
Viikonloppuna tuli ainakin syötyä kunnolla, sillä ilma oli sen verran kylmä, että suurinta osaa tekemisistämme näytteli syöminen, milloin lounaan, kahvin tai illallisen merkeissä.

Nähtiinhän me hieman nähtävyyksiäkin, oltiin mm. maailmanpyörässä, Hundertwasserhausia katsomassa, Salvador Dalin näyttelyssä ja Stephansdomissa. Löydettiin myös loistava espanjalainen ravintola El Pulp. Tosin vinkkinä kaikille, tapakset ovat valtavia samoin kuin keitot. (nimimerkillä keitostani olisi voinut syödä 4 henkeä). Tällä kertaa food versus man kilpailussa voittajaksi selviytyi ruoka.

Viikonloppu oli kaikin puolin tosi kiva, vaikka säät eivät suosineetkaan.

Tässä muutama kuva:

Pienempi reissu olikin viime lauantaina läheiselle viinitilalle. Tai voiko sanoa läheinen, jos matkaa on n. 25km. Ehkä, jos menee bussilla, mutta ei, se ei tuntunut läheiseltä kun meni pyörällä. Usein sanotaan, ettei matka tapa vaan vauhti. Tällä kertaa vastuksena oli vaihteleva maasto. Ensimmäisen kilometrin nousun jälkeen meinasi loppua usko kesken, koska matkaa siinä vaiheessa oli kuitenkin vajaa 20 km jäljellä. No ensimmäisen nousun jälkeen matka alkoi helpottaa..

Menimme siis Marikan kanssa pyörällä Stockerin viinitilalle. Olimme varustautuneet retkelle lämpimin vaattein sekä tietysti kunnon eväin. Ensimmäiset sämpylät syötiinkin tuon ensimmäisen nousun jälkeen..

Matkan varrella oli hienoja maisemia, villejä laskuja sekä puuduttavia nousuja, mutta selvisimme kuin selvisimmekin viinitilalle. Valitettavasti emme päässeet kierrokselle viinikellareihin, koska se olisi pitänyt varata etukäteen, mutta viinitilan ravintolaan meidän kyllä päästettiin. Joimme mielettömän hyvää sauvingnon blancia ja söimme puoliksi talon leikkelelautasen (Jausenin) ja talon salaatin. Ja ei kyllä jäänyt nälkä! Annokset olivat valtavia ja hinta minimaallinen. Leikkelelautasen sai reilulla viidellä eurolla ja lihaa oli varmaan reilusti yli 200g. Ja vielä kunnon lihaa!!

Paluumatka sujui raskaammissa merkeissä (reput olivat täynnä viiniä), mutta pääsimme takaisin Graziin juuri ennen pimeää. Eikä tarvinnut enää syödä sämpylöitä..

Tässä kuvia myös pyöräretkeltä:

Muuttumisleikki a'la Österreich

Oon koko täällä olo ajan suunnitellu, että pitäis mennä kampaajalle. Keräsin 1,5kk rohkeutta ja perjantaina viimein menin.

Kampaamossa asionti sujua siten, että minä puhuin saksaa ja kampaaja takasin englantia. Toiveeni oli, että lyhyeksi ja väri "jotain aivan uutta". Annoin toisin sanoen kampaajalle vapaat kädet, vielä korostaen että "sinähän se ammattilainen olet.."

Tässä ennen ja jälkeen kuvat:

Kun näin itseni ensimmäisen kerran peilistä, järkytyin. Kampaaja sanoi laittavansa hiuksiini hieman kuparia. Odottelin siis sellaista hieman kultaanvivahtavaa sävyä, en aivan porkkanan

punaista (oranssia..). Olin erehtynyt vielä laittamaan kampaajalle pinkin hupparin päälle, ja konrasti oli aika valtava. Kotimatkan pyöräilin huppu päässä ja enkä oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa :D

Perjantai-iltana oli myös edessä kanadalaista kiitospäivän juhlintaa Allisonin ja Morganin luona ja laitoin jo Marikalle viestin, että lukittaudun huoneeseeni enkä tule sieltä enää koskaan ulos :D Kotiin päästyäni vaihdoin pinkin paidan mustaan ja aloin tarkastelemaan uudelleen hiuksiani. Eivät ne enää olleetkaan niin pahat! :) Joten uskaltauduin lähtemään kiitospäivän viettoon.

Edelleenkin hätkähdän joka kerta kun katson peiliin, mutta oikeastaan alan pitämään näistä jo :) onpahan todella jotakin hieman erilaista, tämän värisiä hiuksia mulla ei ole tainnutkaan aikaisemmin olla! Pinkkihuppari menee kyllä kaapin perälle ja se ei hetkeen tule päälle...

Opetus: kun itävallassa antaa kampaajalle vapaat kädet, lopputulos ei ole ainakaan tylsä!! :D

Ihanaa viikonloppua Suomeen <3

ps. Täällä on kaupat olleet täynnä jouluroinaa lokakuunalusta lähtien ja ensimmäiset adventtikalenterit näin syyskuussa. Onko suomessakin jo joulusesonki päällä?

Opiskelua auf Deutsch

Lupailin kirjoittaa myöhemmin, miten opiskelu ylipistossa oikein on alkanut, joten tässä olkaapa hyvät!

Viikko sitten maanantaina oli ensimmäinen luento. Olin nukkunut edellisen yön huonosti, koska jännitin ensimmäistä luentoa. Olin myös pitkin yötä nähnyt painajaisia, kuinka en ymmärrä luennoilla mitään ja kuinka luennoitsija kysyy minulta jotakin, jota en ymmärrä.

Todellisuus ei ollut hirvittävän kaukana unista. Opettaja puhui selvempää saksaa kuin olin osannut odottaa, mutta suurempi shokki oli se, että huomasin, etten tosiaankaan osannut ammattisanastoa. Rautatietekniikasta tiesin, että eisenbahn on rautatie, mutta siihen se sitten jäi. Sillä ei hirveen pitkälle pötkitty. Ensimmäisen luentopäivän jälkeen oli ihana mennä saksan kielen tunnille, jossa opettaja puhui hyvin selvää saksaa ja ymmärsin jokaisen sanan.

Tämän ensimmäisen viikon aikana olen kyllä huomannut, että kuullunymmärtäminen on kehittynyt sitten viime viikosta ja tänään ymmärsin jo paljon enemmän luennolla kuin viikko sitten. Luennoilla seuraamista helpottaa luentomonisteet, joita luennot aika pitkälle noudattavat. Luentomonisteet tosin ovat aika massiivisia, rautatietekniikassa kepeät 400 sivua ja rakentamistalouden perusteissa 150 sivua. Ja tahti on myös aika nopea, viikossa olemme edenneet rautatietekniikassa 150 sivua. Joudun aika paljon tekemään töitä kotosalla, lähinnä lukemaan opetusmonistetta (sanakirjan kanssa) ja yrittää saada tolkkua. Mutta tuntuu myös, että olen oppinut todella paljon sekä saksan kieltä (puhumista ja ymmärtämistä) että ammattisanastoa. Suuret rakkaudentunnustukset lähetän aalto-yliopiston kirjastolle, jonka ansiosta pääsen nettisanakirjoihin täälläkin. Saksan tekninen sanakirja ist sehr wichtig!

Luennoilla tarvitsee koko ajan keskittyä täysillä, että pysyy mukana ja ymmärtää. Välillä huomaan ajautuvani ajattelemaan jotain ihan muuta, kuten vaikka pyykkejä, ja sitten takaisin raiteille pääsy on hieman hankalaa.. Tuskaani lievittää se, että yksi itävaltalainen tyttö luennolla sanoi minulle, ettei hänkään ymmärrä kaikkea, vaikka saksa on hänen äidinkielensä :D Yllätys oli myös, että kaikista hankalimpaa saksaa puhuvat opiskelijat, jotka esittävät luennoilla kysymyksiä. Ohne Dialekt, bitte!

Kaikki kurssini ovat enemmän tai vähemmän intensiivikursseja. Esimerkiksi rautatietekniikka (5op) on vain lokakuun, mutta sen aikana onkin sitten lähes joka päivä luentoja ja lisäksi pitää tehdä aika iso harjoitustyö. Teen harkan slovenialaisen pojan kanssa, joten onneksi ei yksin tarvitse pakertaa J. Osa kursseista kestää vain viikon tai kaksi ja sitten ne on ohi. Tykkään systeemistä, koska on helpompaa keskittyä yhteen tai kahteen aineeseen kerralla. Tälläkin hetkellä mulla on vaan kaksi kurssia käynnissä. Loput alkavat marraskuussa. Ensimmäinen tentti on 25.10. ja toinen 23.11. Saa pitää peukkuja! J Näillä näkymin joulukuu on luennoista (pl.saksan kielikurssi) vapaa.

Luulen, että ymmärtäminen koko ajan helpottuu ja saksan kieli tästä paranee! Onneksi kaikki opettajat ja assarit ovat olleet todella ymmärtäväisiä ja toivon, että sama linja jatkuu ;) Opettajat myös heittävät aika paljon vitsejä luennoillaan. Harmi, että toistaiseksi ne ovat menneet ohi ymmärryksen…

Mutta kyllä se tästä :) saksaa tultiin oppimaan ja sitähän opitaan! (prkle..) :)

Road trip takana, tiukkaa opiskelua edessä..

Road-tripiltä kotiuduttiin turvallisesti sunnuntaina ja nyt alkuviikko onkin mennyt yliopiston luentosaleissa istuessa. Kerron kuitenkin ensin vähän road tripistä ja lupaan myöhemmin kirjoitella, miten se ensimmäinen oikea kouluviikko onkaan mennyt.

Suunnitelmana oli siis ajaa autolla Graz-Ljubljana-Trieste-Zagreb. Todettiin kuitenkin jo ennen matkalle lähtöä, että ehkä jätetään Kroatia tällä kertaa välistä ja nautitaan enemmän Italiasta. Asiaan vaikutti myös hieman se, että muistettiin ostaa lisävakuutus vuokra-autolle Sloveniaan, muttei Kroatiaan ;)

Ensimmäinen yö vietettiin Ljubljanassa hostellissa. Ljubljana vaikutti aika pieneltä kaupungilta, vaikka onkin maansa pääkaupunki. Todella nätti ja sympaattinen se silti oli. Ilta menikin kaupunkia kierrellessä ja ilmapiiristä nauttien. Seuraavana aamuna kävimme torilla ostamassa eväitä ja kiipesimme paikalliselle linnavuorelle, joka tosin oli jopa pienempi kuin Grazin oma. Nätit maisemat toki sieltäkin avautui. Matkaa hidasti hieman se, että olin käynyt tiistai-iltana testaamassa asuntolani kuntosalin ja kävely ei ollutkaan aivan niin helppoa keskiviikkona kuin se olisi normaalisti…

Tässä kuitenkin hieman kuvia Ljubljanasta:

Sloveniavisiitin jälkeen oli vuorossa Italia ja Triesten kaupunki. Matkaseurueemme kanadalaisvahvistus oli innoissaan siitä, että vain reilun tunnin ajamisella on mahdollista olla toisessa maassa. Noh, ei se ihan tuttua suomalaisellekaan ole. Trieste sijaitsee Italian rannikolla, mutta todella lähellä Slovenian rajaa. Kuitenkin rajan ylityksen jälkeen huomasi heti olevansa Italiassa. Triestessä yövyimme leirintäalueelle nimeltä Obelisko. Leirintäalueen löytäminen ei ollut helpoin asia, sillä Italiassa ei mitä ilmeisimmin merkitä teitä kunnolla joten ajelimme hieman harhaan kunnes löysimme yhden leirintäalueen. Se vaikutti kuitenkin siltä, että off-season on tulossa emmekä saaneet sieltä palvelua. Onneksi löysimme kuitenkin Obeliskon, joka sijaitsee mäen päällä, joten maisemat olivat mahtavat. Toisaalta öisin oli myös kova tuuli..

Leirintäalueella tosin huomasimme, että teltta, jonka olimme saaneet lainaan itävaltalaisen Philipin vanhemmilta, olikin vain kahdelle hengelle. Hätä ei onneksi ollut suuri, päätimme, että kaksi nukkuu teltassa ja kaksi autossa. Ongelma ratkaistu!

Triestessä nautimme lämmöstä (la jopa +32), merivedestä, auringosta, arkkitehtuurista, Miramaren upeasta linnasta ja herkullisesti ruuasta. Tulipa myös juotua prosecoa Prosecossa ;)

Tässä kuvia Italiasta:

Miramaren linna

Reissuseurue

Kotimatkalta bongattua: